Energiaa Oulusta -turpeella ja puulla

Oulu tunnetaan elektroniikasta ja Nokiasta, mutta se on myös turvekaupunki. Oulussa käytetään turvetta enemmän kuin mikään muu paikkakunta Suomessa. Oulun kaupunkikuvassa erottuu kolme korkeaa savupiippua. Keskusta-alueen pohjoispuolella on Oulun Energian Toppilan voimalaitos, eteläpuolella Stora Enson Oulun tehtaiden voimalaitos ja koillisessa Kemiran tehtaiden voimalaitos. Nämä voimalaitokset tuottavat valtaosan Oulussa käytetystä energiasta. Toppilan ja Kemiran voimalaitoksissa turve on pää-polttoaine ja Stora Enson voimalaitoksessa tärkeä sivupolttoaine. Yhteensä laitokset käyttävät turvetta 4-5 TWh vuodessa. Tämä on lähes viidennes koko Suomen energiaturpeen noin 25 TWh:n kokonaiskulutuksesta. Turve, sen saatavuus ja hinta ovat tärkeitä asioita kaikille kolmelle suurelle energiantuottajalle.

Oulussa valtaosa energiasta tuotetaan turpeella ja puupolttoaineilla.

Energiantuotanto Oulussa

Toimitusjohtaja Tapani Kurkela, Oulun Energia: Toimintaideanamme on käyttää energiantuotannossa alueellisia voimavaroja: turvetta, puuta, vesivoimaa, tuulivoimaa ja jätteitä. Turpeella tuotamme energiasta 86 prosenttia, se on ylivoimaisesti tärkein polttoaine. Turpeen käyttö on luonnollista, koska Pohjois-Pohjanmaalla soita ja turvetta on paljon.
Oulun Energia Lämmönhankinta 2004 oli 1 458 GWh, josta Toppilassa tuotettiin 96 prosenttia. Sähkönhankinta 2004 oli 2 200 GWh, josta Toppilassa tuotettiin 52 prosenttia. Polttoaineiden käytöstä (3 842 GWh) turpeen osuus oli 86 prosenttia, puun 13 prosenttia ja öljyn 1 prosentti. Oulun Energia tuottaa kaukolämpöä Oulun ja lähikuntien alueelle. Sähköstä valtaosa myydään Oulun Sähkönmyynti Oy:n osakkaiden jakeluverkkojen alueella ja hieman yli puolet Oulun kaupungin ja Kiimingin kunnan alueelle.
Voimapäällikkö Matti Pihko, Stora Enso Oyj: Turve on meillä merkittävin ulkopuolelta tuleva polttoaine, joita tarvitaan tehtaaltamme sivutuotteena syntyvien biopolttoaineiden lisäksi. Turve on meille hyvä polttoaine, koska se sopii käytettäväksi puupolttoaineiden kanssa ja mahdollistaa myös huonompilaatuisten puupolttoaineiden käytön.
Stora Enso Oyj:n Oulun tehdas Lämmöntuotanto on noin 4 000 GWh Tuotannosta 3 700 GWh käytetään höyryn ja sähkön valmistamiseen ja loppu on suoraa prosessikäyttöä. Käyttäjinä ovat Stora Enson sellu- ja paperitehdas sekä tehdasalueella toimivat muut yritykset. Jonkin verran lämpöä toimitetaan Oulun kaukolämpöverkkoon. Lämmöstä 80 prosenttia tuotetaan omilla puupolttoaineilla, kuorella ja mustalla lipeällä. Loput 20 prosenttia tuotetaan ulkopuolisilla polttoaineilla, joista turve on tärkein. Sitä käytetään vuodessa noin 600 GWh. Lisäksi käytetään ulkopuolelta tulevaa kuorta, purua, metsähaketta sekä öljyä ja nestekaasua.
Energiapäällikkö Leo Pikkarainen, Kemira Oyj: Turve on meille selvästi tärkein polttoaine, jota tarvitsemme ja jonka saatavuuteen luotamme. Aiemmin tuotimme turvetta itsekin, mutta nyt olemme vuokranneet hallussamme olevat turvetuotantoalueet alan yrittäjille.
Kemira Oyj, Oulu Lämmöntuotanto 600-800 GWh. Lämpö käytetään pääasiassa höyryn valmistamiseen, jota tarvitaan muurahaishapon ja vetyperoksidin valmistamiseen. Sähköä tuotetaan tehtaan omiin tarpeisiin. Pääpolttoaineena on turve, jonka osuus käytetystä polttoaineesta on 70-80 prosenttia. Tuotannosta ylijäävän prosessikaasun osuus on 15-25 prosenttia. Lisäksi käytetään puupolttoaineita, öljyä ja kivihiiltä.

Puun kysyntä ylittää tarjonnan

Pelkästään turpeen varassa Oulun energiantuotanto ei ole. Stora Enso tuottaa valtaosan energiastaan omalta tehtaalta peräisin olevilla biopolttoaineilla. Oulun Energia on puolestaan suurimpia puupolttoaineiden käyttäjiä suurten metsä-teollisuuskombinaattien ulkopuolella. Puupolttoaineiden käyttöä oltaisiin valmiita lisäämään, mutta puuta ei ole saatavissa haluttuja määriä.

Tapani Kurkela Oulun Energiasta selvittää, että yhtiö tuottaa energiasta noin 15 prosenttia puupolttoaineilla. Puun käyttö kasvoi viime vuonna 4,5 prosenttia ja pyrimme lisäämään puun osuutta edelleen. Mahdollisuudet tähän ovat kuitenkin rajoitetut, sillä puun saatavuus ei ole Pohjois-Pohjanmaalla paras mahdollinen. Metsäteollisuuden sivutuotteet ovat jo tarkkaan käytössä, joten metsähakkeen käytön lisäys tarjoaa ainoan mahdollisuuden kasvattaa puupolttoaineiden käyttöä.

Vilkaisu karttaan paljastaa metsähakkeenkin osalta tärkeän realiteetin, sillä verrattuna sisämaan kaupunkeihin meri pienentää hankinta-aluetta noin puolella. Jo nyt puupolttoaineita tuodaan Ouluun yli 100 kilometrin säteeltä ja sahojen sivutuotteita kauempaakin, mikäli kuljetukset sallivat sen. Yksi ongelma on, että puupolttoaineita olisi kyllä tarjolla Kainuussa ja Koillismaalla, mutta alueet ovat Oulun näkökulmasta liian kaukana.

Voimapäällikkö Matti Pihko Stora Enso Oyj:stä pitää turvetta hyvänä polttoaineena, joka sopii käytettäväksi puun kanssa ja mahdollistaa huonompilaatuistenkin biopolttoaineiden käytön.

Stora Enso Oyj:n tavoitteena on Matti Pihkon mukaan vielä lisätä pitkällä tähtäimellä puupolttoaineiden osuutta nykyisestä 80 prosentista. Kattilatekniikan puolesta voisimme korvata turpeen vaikka kokonaan puulla, mutta sitä ei ole saatavissa tarpeeksi.Oulussa on monta suurta puupolttoaineiden käyttäjää. Tämä näkyy kilpailuna puupolttoaineista ja se nostaa hintoja. Hintaa kasvattavat myös kuljetuskustannukset, sillä puupolttoaineita tuodaan Ouluun hyvinkin kaukaa.

Leo Pikkarainen kertoo, että puupolttoaineiden osuus oli Kemira Oyj:ssä enimmillään 15 prosenttia. Nykyään määrä on huomattavasti pienempi, koska sivutuotteita ei ole kylliksi saatavissa järkevään hintaan. Metsähaketta emme voi käyttää, koska kuljetin- ja syöttölaitteemme eivät sovellu sille.

Energiapäällikkö Leo Pikkarainen kertoo, että Kemira Oyj:n Oulun tehtaalla turvetta käytetään 600-800 MWh vuodessa.

Stora Enson Oulun tehtaiden voimalaitoksella polttoaineena käytetään ennen kaikkea sellutehtaalta saatavia sivutuotteita. Turve on tärkein ulkopuolelta tuleva polttoaine.

Kivihiili ja öljy vaihtoehtona

Ennätyksellisen huonoksi jäänyt turvetuotantokesä 2004 ja päästö-kaupan alkaminen tämän vuoden alussa ovat saaneet suuret oululaiset energiantuottajat vakavissaan miettimään vaihtoehtoja turpeelle. Puuta tähän tarkoitukseen ei riitä, joten jäljelle jäävät kivihiili ja öljy.

Tapani Kurkela toteaa, että Oulu on kaikissa oloissa lämmitettävä. Mikäli turvetta ei ole riittävästi saatavissa tai se käy liian kalliiksi, luovumme ensin lauhdesähkön tuottamisesta. Puu- ja jätepolttoaineilla voidaan tulevaisuudessa tuottaa 20-30 prosenttia energiasta ja ehkä vähän enemmänkin, mikäli lauhdesähköä ei tuoteta.

Lopun turpeen korvaamiseen tarvitaan kivihiiltä. Tätä vaihtoehtoa myös selvitämme ja olemme hankkineet Toppilaan koepolttoluvan hiilelle. Toinen, mutta kallis, vaihtoehto on öljy. Kalliimmat polttoaineet nostavat tietenkin vastaavasti tuotetun lämmön ja sähkön hintaa.

Mayi Pihkon mukaan Stora Enso Oyj pystyy korvaamaan turpeen öljyllä, mikä on kuitenkin kallis vaihtoehto. Kivihiilen käyttömahdollisuuksia harkitaan, mutta mitään päätöksiä tai suunnitelmia ei ole tehty.

Leo Pikkarainen toteaa, että Kemira Oyj voi käytännössä korvata turpeen ainoastaan öljyllä ja osittain kivihiilellä. Öljy on kallis ratkaisu.

Hinta ja saatavuus ratkaisee

Turpeella tuotetaan energiaa Oulussa tulevaisuudessakin, mikäli se on käyttäjistä kiinni. Turpeen määrän ratkaisee hinta ja saatavuus.

Turpeen ja hiilen päästöoikeuksien hinnat ovat samalla tasolla, joten hinta ja saatavuus ratkaisevat periaatteessa, kumpaa käytetään. Turpeen käyttömäärään vaikuttaa pörssisähkön hinta. Oulun Energia on tuottanut viime vuosina lauhdesähköä poikkeuksellisen paljon Norjan vesitilanteen ja kylmien talvien ansiosta. Pohjoismaisen sähkön hinnan lasku ja päästökaupan aiheuttama turpeen hinnan nousu vähentää tätä tuotantoa, Tapani Kurkela toteaa.

Metsähake korvaa tulevaisuudessa todennäköisesti turpeen käyttöä, mutta Pohjois-Pohjanmaalla käytön lisääminen merkittävästi edellyttää kuljetustukea. Jätteet ovat toinen tärkeä uusi energianlähde, jonka potentiaali on yhtä suuri kuin puupolttoaineiden. Turpeen korvaaminen tuontipolttoaineilla ei taas tunnu kansantaloudellisesti järkevältä vaihtoehdolta, koska kyseessä on kuitenkin tärkeä paikallinen voimavara. Lähivuosina ei ole odotettavissa suuria muutoksia polttoaineiden käytössä. Energiantuotantomme pysyy suurin piirtein nykyisellään ja turvetta käytetään entiseen tapaan, vaikka pyrimmekin lisäämään puu-polttoaineiden osuutta, Matti Pihko kertoo Stora Enso Oyj:n suunnitelmista.

Turpeen saatavuus sekä verotuksen ja päästökaupan vaikutukset hintaan täytyy ottaa kuitenkin huomioon. Tällä hetkellä ei voi varmuudella tietää, mitä tapahtuu. Menossa on eräänlainen seuranta- ja tarkkailuvaihe, jonka aikana selvitetään vaihtoehtoja ja mietitään, mitä tehdään vuodesta 2008 eteenpäin, jolloin seuraavat energian hinnan muutokset ovat odotettavissa.

Ratkaisevia tekijöitä ovat tarjolla olevien polttoaineiden hinta ja saatavuus. Verotus ja polttoaineiden muut maksut ohjaavat vahvasti käyttöä. Mikäli puupolttoaineita on saatavissa, käyttöä lisätään ellei hinta kasva vaihtoehtoisiin polttoaineisiin nähden liian korkeaksi. Aiempaa kalliimmat polttoaineet heijastuvat tietenkin energian hintaan ja nostavat tuotantokustannuksia.

Leo Pikkarainen toteaa, että Kemira Oyj käyttää turvetta jatkossakin. Sen varaan olemme laskeneet vähintään nykyisten kattiloiden käyttöiän eli 15-20 vuotta eteenpäin.

Turvetta Pohjois-Pohjanmaalta

Oulussa käytettävä turve tuotetaan normaalisti noin sadan kilometrin säteellä kaupungista. Vaikutukset tuntuvat koko Pohjois-Pohjanmaalla.

Maakunnassa tuotetaan turvetta yhteensä 7-9 TWh vuodessa, josta Oulussa käytetään 4-5 TWh. Yhteensä turpeen tuotannon, kuljetusten ja käytön suora ja välillinen työllistävä vaikutus on 2 500-3 000 henkilötyövuotta. Turvetuotannon työllistävää merkitystä lisää se, että iso osa työpaikoista on alueilla, joilla muuta työtä ei ole tarjolla. Valtaosan turpeesta tuottavat Vapo Oy ja Turveruukki Oy, jonka suurin omistaja (89 %) on Oulun kaupunki. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla toimii muutamia pienempiä turvetuottajia.

Maakunnallinen Voimavara

Normaalina turvetuotantovuonna pelkästään Vapolta poistuu Pohjois-Suomessa tuotannosta noin 1 000 hehtaaria suopohjaa. Markku Pyykkösen mukaan on suuri urakka korvata tuotannosta poistuvien suoalueet uusilla, sillä ympäristöluvan saanti uudelle tuotantoalueelle kestää vähintään 4-5 vuotta.

Turvetta Pohjois-Pohjanmaalla riittää turvetuotantoon, suojeltavaksi ja muihin käyttötarkoituksiin. Alueen geologiset suovarat ovat noin miljoona hehtaaria. GTK:n arvion mukaan turvetuotantoon tästä suoalasta soveltuu noin 225 000 hehtaaria. Tällä hetkellä turvetuotannossa on 17 000-18 000 hehtaaria eli noin 1,8 prosenttia suovaroista.

Suurista turvetuottajista Vapolla on Oulun ja Lapin läänissä turvetuotannossa 14 000 hehtaaria ja Tur-veruukilla toiminta-alueellaan Pohjois-Suomessa ja Ylä-Savossa 6 000 hehtaaria. Lisäksi Vapolla on varattuna turvetuotantoon 35 000 hehtaaria ja Turveruukilla 10 000 hehtaaria. Suurin osa näistä alueista sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla.

Turveruukin toimitusjohtajan Aulis Martinmäen ja Vapo Energian Pohjois-Suomen yksikön johtajan Markku Pyykkösen mukaan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että turvetuotannon tarpeet on otettu huomioon Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa, joka on hyväksyttävänä ympäristöministeriössä. Lähtökohtana maakuntakaavassa on nykyinen turvetuotannon taso.

Pitkällä aikajänteellä

Biopolttoaineiden osuudesta puhuttaessa vertailukohtana on yleensä nykytilanne. Bruttokansantuotteen ennustettu kasvu kuitenkin lisää energian käyttöä. Mielestäni on hyvä saavutus, jos pystymme säilyttämään kotimaisten polttoaineen osuuden ennallaan - se edellyttää turpeen käytön säilyttämistä nykytasolla, Aulis Martinmäki sanoo.

Periaatteessa turvetuotannon puitteet ovat Pohjois-Suomessa järjestyksessä pitkälle tulevaisuuteen. Epävarmuustekijät vaikuttavat

Pohjois-Pohjanmaalla kuitenkin turpeen kysyntään ehkä vielä enemmän kuin muualla Suomessa. Päästökauppa heikentää turpeen kannattavuutta etenkin lauhdesäh-kön tuotannossa. Pohjois-Pohjanmaalla merkittävä osa turpeesta käytetään nykyään juuri tähän tarkoitukseen, Oulussa Toppilan voimalaitoksessa ja Fortumin Haapaveden voimalaitoksessa.

Lauhdesähkön tuotantoon vaikuttavat myös pörssisähkön hinnanvaihtelut, jotka aiheuttavat merkittäviä ja nopeita muutoksia turpeen toimitusmääriin. Tämä asettaa suuria haasteita kuljetusjärjestelyille. Kolmas tärkeä asia nykyisessä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä on uusien turvetuotantoalueiden käyttöönottoon kuluva pitkä aika.

Ympäristöluvan saanti uudelle tuotantoalueelle kestää 4-5 vuotta. Mikäli kyseessä on yli 150 hehtaarin kokoinen alue, jossa tarvitaan YVA-menettely, aikaa joutuu varaamaan 1-2 vuotta enemmän. Siten esimerkiksi tuotannon nopea lisääminen uusia tuotantoalueita käyttöönottamalla ei ole mahdollista, Pyykkönen sanoo.

Tulevaisuutta täytyy pystyä ennakoimaan todella pitkälle etenkin kun ottaa huomioon, että turvetuotantoalue on normaalisti tuotannossa 20-30 vuotta. Lupamenettely, vesiensuojelujärjestelmät ja varsinainen suon valmistelu tekevät uuden tuotantoalueen avaamisesta sen verran kalliin ja aikaa vievän investoinnin, että turpeen kysynnästä pitää olla kohtuullisen varma, Martinmäki lisää.

Puu täydentää turvetta

Vapo ja Turveruukki ovat viime vuosina laajentaneet toimintaansa puupolttoaineiden toimituksiin. Pyykkösellä ja Martinmäellä on niiden mahdollisuuksista hyvin samanlainen käsitys kuin oululaisilla energiantuottajilla.

Puupolttoaineiden kysyntä on suurempaa kuin tarjonta ja tämä tilanne jatkuu. Metsäteollisuuden sivutuotteet hyödynnetään jo nykyään tarkasti. Metsähakkeen käyttö lisääntyy jonkin verran, mutta mahdollisuudet ovat tältäkin osin rajalliset, sillä harvennus- ja päätehakkuista ei kerry puuta tarpeeksi, he toteavat

Etenkään Pohjois-Pohjanmaalla turvetta ja puuta ei pidäkään asettaa vastakkain. Ne ovat toisiaan täydentäviä polttoaineita, joiden yhteiskäyttö on järkevää polttoaine-huollon turvaamisen kannalta ja polttoteknisistä syistä, Martinmäki sanoo.